Oon käyny jo kahesti hiihtämässä, tännään ja eilen. Ihan mahtavaa! Kaikkein paras hiihtokeli on just tämmönen muutaman asteen pakkanen. Pikkuhiljaa alottelin, eilen hiihin 6km ja tännään jo 8km. Nyt tullee vaan pakosta ainaki puolentoista viikon tauko, kun meen huomenna Kokkolaan, jossa mulla ei oo suksia, aikaa hiihtää, enkä tiiä onko luntakaan.

Tuossa on meiän koti talvella, ei tosin tänä talvena. Siruki näkkyy siinä jos ossaa oikein tarkasti kahtoo. Niille, jotka ei oo paikanpäällä vielä käyny, voin selventää, että se vasemmanpuoleinen on ulkovarasto/autotalli/iskän työpaja. Sitte siinä on kiinni myös Sirun häkki. Vanhalla konneella olis parempia kuvia, pittää kaivella sieltä joululomalla sitte. Tekis niin mieli vaan jäähä tänne eikä ennää lähtee pariks viikoks kouluilemmaan. Oikeesti ois pitäny lähtee jo tännään Kokkolaan, mutta lähenki huomenna aamulla. Siitä tulleeki sitte tehokas päivä.

Tännään oli meiän 17-vuotisen kirkkoherran lähtösaarna ja eläkkeellejäämisseurat. Kirkko oli melkein täynnä, seurikselle ei olis ennää montaa ihmistä enempää sopinu. Se on ollu niin tykätty kirkkoherra täällä, että kaikki halus tulla moikkaamaan. Myös mä, koska itekki tykkään siitä. Päädyin laulamaanki työntekijöitten kanssa, vaikka oonki ollu vaan kesätöissä. Ne halus jonku laulammaan kovvaa ja korkeelta. Suoriuduin tehtävästä kohtalaisesti, mutta ihan korkeimmat äänet oli kyllä vähä tuskaa. Säestäjä-kitarapappi kun on ite semmonen korkee tenori, ja valihtee sävellajit sen mukkaan. Juhlassa kaikkein paras hetki oli kuitenki se, ku Osmo oli lopettanu viimesen puhheen isä meiän-rukkoukseen ja siunaukseen, niin kaikki vaan ponkas pystyyn ja alotti "Herraa hyvää kiittäkää". Kuullosti niin älyttömän hyvältä, ku kaikki 400 ihmistä laulo täysillä ja tunteella. Tietenki sillä monimutkasemmalla sävelellä. Muutenki laulettiin hyviä siionin virsiä. Seki yks, jonka melodianuotti on kahen sivun pitunen. Mutta kyllä Kiuruveen mummot ja papat sen osas.

 Nyt meen äitin kans tekemään piparitaloja myyjäisiin.