Kävin siis tuossa äsken verta luovuttamassa. Sinne vaan kaikki kynnelle kykenevät! Ei tunnu missään ja auttaa varmasti.

Tän pienen mainospuhheen piin, koska siellä on nyt kuulemma pullaa kaikista veriryhmistä (siis pulaa, mutta oli siellä kyllä pullaa tarjolla, ainaki Kokkolan pisteessä. Ja karkkia, josta muuten oon lakossa, mutta verenluovutuksen kunniaks ja verensokerin hyväks söin muutaman). Siellä on tosi mukava käyä, ku ne hoitajat on tosi mukavia, ja ihmiset aina siellä hymmyilee toisilleen. Ja meillä tuli yhen tätin kanssa tännään täsmälleen yhtä aikaa pussit täyteen, oltiin siis aika tasatahtisia luovuttajia.

Eilen olin tosi väsyny. Pelattiin taas yöhön asti papupeliä. Aamulla harmitti, kun olin niin tyhmä. Menin kuitenki bändiin aamulla ajoissa, toisin kuin pommiin nukkunut kämppikseni. Se vaan ei ollu hereillä, vaikka luulin, kun se jottain jo vastaski, ku sitä herättelin. Sitte oli kanteletunti, ja kaikenlaisia teoria-aineita. Olin luvannu myös pittää muutaman kanteletunnin openi puolesta illalla, ku sillä oli keikka. Sit vielä menin sählyyn illalla, ja saunaan. Kaiken tän keskellä olin unohtanu hakkee evästä välillä, ja lopulta kymmenen aikoihin illalla menin lopenuupuneena ja sudennälkäsenä kottiin, jossa oli käynnissä mikäpäs muu kuin papupeliottelu. En osallistunu, vaan söin, soitin äitille ja menin nukkumaan.

Kävin tännään ekkaa kertaa pitkään aikaan Kaustisella soitto-ja laulutunnilla. Laulutunti oli kiva, enimmäkseen opeteltiin seisomaan. Se on tosi vaikeeta,  ainaki mulle, kun mun pää on aina liian eessä, ja nyt mietittiin, saisko sen jollain konstilla taaemmas rennosti. No, katotaan ens kevväänä, jos ois keksitty jottain. Sitte mä vähä lauloinki ja sanoin Matille (mun ope) että haluisin oppia laulammaan korkeemmalle kun on niin matala ääni. Siihen se vaan sano, että kannattaa vaan laulaa siitä itelle hyvältä korkeuelta, ja valita aina se sopiva stemma sitte yhteislauluissaki. Sitä mä oon tähänki mennessä yrittäny, mutta aina oon tuntenu huonommuutta, kun en pääse korkeelle. Ei kuulemma tartte päästäkään, kun mulla on niin "hyvät alaäänet" (Matin ilmaus).

Ja soittotunti oli kans hauska, soiteltiin akosta tuttuja biisejä Ritun kanssa ja tehtiin stemmoja. Sain läksykskin tehä stemman grannas bastuun. Se onki jännää, ku pittää yrittää päästä erroon tikkukanteleajattelusta,  jossa kaikki sävelet ei oo käytössä. 

Huomenna täällä on jonkun huippupianistin konsertti, josta se lähtee suoraan New Yorkiin konsertoimaan. Pääsen sinne ilmaseks, ku myyn kahvia ja pullaa väliajalla.  

Täällä paistaa aurinko.